Tänään lähdimme kävelemään Val Sanagraan. Reitti seurasi laaksossa kulkevaa kirkasta ja varsin vuolasta jokea ja oli suhteellisen helppo. Tosin, viimeaikaiset sateet olivat tehneet joistakin reitin varrella olleista sivupuroista vuolaasti virtaavia "koskia" ja paikoitellen saimmekin kahlata vedessä ja mudassa hyvän matkaa.

Reitin varrella ohitimme pienen maatilan sekä pienen kalankasvatuslaitoksen. Saavuimme maatilan pihaan juuri kun sinne tuotiin vasikka avolava-autolla. Lava oli täytetty heinillä ja siellä lepäsi pieni vasikka, jonka isäntä toisen miehen avustuksella nosti lavalta pois. Vasikka taisi olla todella hölmistynyt ja tohkeissaan saamastaan autokyydistä, ettei heti suostunut nousemaan omille jaloilleen ollenkaan.

Reitin varrella oli jonkin verran vanhoja, osittain romahtaneita taloraunioita. Talot oli alunperin rakennettu kivistä, mutta nyt ne olivat romahtaneet ja kivet kauniisti sammaloituneet. Muutenkin talot olivat kasvillisuuden valloittamia, joten ne sopivat hyvin ympäristöönsä.

Kun saavutimme kävelyreitin määränpään, Monti di Madriin, meidät yllätti ukonilma ja saimme vaeltaa takaisin sateen ja ukkosen säestäminä. Paluumatkalla kiersimme pienen Barna-nimisen kylän kautta koska halusimme välttää pahimmat "kosket"(olimme jo tarpeeksi märkiä ja kuraisia muutenkin).

Kaikenkaikkiaan kävelyretkemme kesti reilut kolme ja puolituntia, nousua oli noin 250-300 metriä ja matkaa kertyi kaikkiaan noin 18 kilometriä (meillä oli gps-laite mukana, mutta muistimme laittaa sen päälle vasta matkan puolivälissä).

Nyt maistuu kuuma kahvi ja pieni huikopala!