Hiljaista

Hiljaista puiden välissä

yksinäistä ja nähtyä

että linnut ovat vaienneet

tyhjään lauluun, vähällä

vaieta ainiaaksi. 

Bo Carpelan, Yötä vasten

Tänä viikonloppuna on pohdittu tieteen olemusta. Tuntemukseni voisin tiivistää näihin Ludwig Wittgensteinin viisaihin sanoihin; "Kaikki mitä voidaan ajatella, voidaan ajatella selkeästi. Kaikki mitä voidaan sanoa, voidaan sanoa selkeästi". Valitettavasti kaikki tieteen olemuksesta kirjoittaneet eivät ole lukeneet (saatika toteuttaneet) Wittgensteinin neuvoa.

Tunnelmia viime viikonlopulta. 

Viikonlopun saldo: auringonpaistetta ja sadetta vuoronperään, oksasilppurin ostoa ja käyttöönottoa ja MM-urheilua ja ihana ravintolapäivällinen, valmistautumista uuteen, alkavaan viikkoon. 

1. Mikä on uskaliainta mitä olet tehnyt?


Uskaliainta lienee ollut uranvaihto noin puolitoista vuotta sitten. Perimmäisenä syynä uran vaihtoon oli ainainen reissunpäällä oleminen. Nykyisessä työssäni on säännölliset työajat ja aikaa jää harrastaa ja viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Ei enää aikaisia herätyksiä ja eikä myöhäisiä kotiutumisia. Myös viikonloput ovat vapautuneet omaan käyttööni.




 

2. Mitä haluaisit harrastaa?


Kädentaidot ovat aina kiinnostaneet minua. Keramiikkatyöt, savenvalanta tai kankaankudonta ovat asioita joita haluaisin vielä kokeilla. Kansalaisopiston esite tuli juuri kotiin, joten kenties uuden harrastuksen aloittaminen on lähempänä kuin luulenkaan.



3. Mikä on kannustavinta mitä sinulle on sanottu?


En osaa sanoa mitään yksittäistä tapausta, mutta opintojeni yhteydessä olen saanut runsaasti hyvää ja kannustavaa palautetta silloinkin kun olen sitä vähiten osannut odottaa. Myös työelämässä olen saanut kannustavaa palautetta, etenkin asiakkailta mikä on aina lämmittänyt sydäntä ja saanut tuntemaan itseni ja työni tarpeelliseksi.



4. Mikä on ihanin kesämuistosi?


Tähän ikään mennessä ihania kesämuistoja on kertynyt paljon. Viimeisin on tämän kesän Italian matkalta, päivältä jolloin juhlistimme hääpäiväämme. Siitä voi lukea lisää täältä.

5. Millaista elämäsi oli viisi vuotta sitten?


Melko kiireistä ja ajoittain raskastakin. Matkustin työkseni paljon ja samanaikaisesti opiskelin uutta tutkintoa. Samalla yritin olla hyvä äiti lapsilleni ja vaimo miehelleni. Onnekseni minulla on ihana perhe joka jaksoi kannustaa eteenpäin kun usko omaan jaksamiseen ja osaamiseen horjui.



6. Entä millaiseksi kuvittelet elämäsi viiden vuoden kuluttua?


Luultavasti elämäni ei muutu paljoakaan. Olemme mieheni kanssa kahden lasten lähdettyä maailmalle ja pyöritämme kahden hengen taloutta työssä käyden ja ahkerasti harrastaen. Kenties matkustamme hieman nykyistä enemmän ja iloitsemme lastemme vierailuista kotona.




7. Mitä sinulla on liikaa?


Unelmia ja haaveita. Toisaalta osaan olla unelmien ja haaveiden suhteen realistinen ja tiedostan sen, ettei suurin osa niistä tule todennäköisesti koskaan toteutumaan, mutta ajoittain unelmat ja haaveet karkaavat sfääreihin joista maahanpaluu tuntuu erityisen raadolliselta. Unelmia ja haaveita pitää kuitenkin olla. Niiden pariin on mukava sukeltaa kun arki ottaa yliotteen elämästä.




8. Mikä tai kuka fiktiivinen hahmo kuvaa sinua parhaiten?


Hmm... Tämä onkin hieman vaikea kysymys. Kysyin tätä mieheltäni ja lapsiltani. Mieheni sanoi, että Peppi Pitkätossua johon tyttäreni totesi, etten ole tarpeeksi anarkisti. Tytär ehdotti Muumimammaa todeten samaan hengenvetoon, että Muumimamma on boheemimpi. Poikani tarjosi Tarja Halosta hiusvärin perusteella, mutta Halonen ei ole fiktiivinen hahmo. Kenties olen jostain Peppi Pitkätossun ja Muumimamman väliltä.




9. Mitä teet kun olet stressaantunut?


 

Muutun hiljaisemmaksi ja ärsyynnyn helpommin. Stressaantuneena haluan olla rauhassa, omassa tilassani, itsekseni.




10. Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri nyt?


Tämä päivä, mies ja lapset ympärilläni.




ps. Kiitos Eirene hyvistä kysymyksistä.

Yllä oleva kuva on mökkitien varrelta, erään pienen valkoisen sillan kupeesta. Sillan molemmin puolin kasvaa lumpeita ja ulpukoita ja ohi ajaessa sydän aina sykähtää paikan taianomaisesta kauneudesta. 

Taianomainen kauneus on kaukana omasta puutarhastani. Ei se mikään umpeenkasvanut risukko ole, kaukana siitä. Puutarhassani on hedelmäpuita ja marja- ja ruusupensaita, mutta perennapenkit ovat aikojen saatossa hävinneen ja mahdolliset monivuotiset kukat kadonneet jäljettömiin. Tällä viikolla olen leikannut pihaa ympäröivää aidannetta ja samalla miettinyt uutta perennapenkin paikkaa. Ajatuksia on useammanlaisia, mutta penkin toteutus jäänee ensi kevääseen. Siihen saakka on hyvää aikaa suunnitella penkin tulevat kasvit ja mahdollinen reunakivetys. Kenties jotain vanhaa ja jotain uutta. Eletään kuitenkin tämä kesä ensin loppuun ja nautitaan täysin siemauksin siitä mitä nyt on.

Näissä vaunuissa lykätään jo toisen polven pienokaisia. Vaunut ovat noin 45-vuotta vanhat ja erittäin rakkaat. Vuodet ovat kuluttaneet kuomua ja ulkonäköä muutenkin, mutta muuten vaunut ovat hyväkuntoiset ja isojen pyörien takia kevyet liikutella. Tilavassa vaunukopassa uni maistuu. 

Kameran optiikka ei aivan riitä, mutta kuvassa näkyy kaksi järvellä risteilevää autolauttaa. Värit vain olivat upeat sateen jäljiltä.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin tämä meidän lomammekin täällä Italiassa. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet täydellistä irtiottoa arjesta. Uusi, erilainen ympäristö ovat mahdollistaneet sen, että koti- ja työasiat eivät juuri ole olleet mielessä. Lomaa siis isolla L:llä. Antista on kehittynyt pikkuhiljaa taitava ajaja seudun kapeilla ja mutkikkailla kaduilla ja Italialaiset sanat ja sanonnat tipahtelevat huomaamatta huuliltamme kuin olisimme olleet täällä jo pidempäänkin. Nyt on kuitenkin aika pakata matkalaukut ja suunnata ajatukset kotimatkaa kohti.

Toisaalta kotiin on mukava palata. Erityisen mukavaa on nähdä lapsia, sillä viimeisestä tapaamisestamme on kulunut kohta kuukauden päivät. Kotiin palattuamme arki asettuu luultavasti nopeasti uomaansa, mutta viipyvinä, pitkinä kesäiltoina on ihanaa palata Italian matkaamme ja sen muistoihin. Seuraavaa matkaa suunnitellessa...

Ihanaa ja lämmintä kesää kaikille!

Villa Melzi

Muutama kuva villan vierestä sijainneesta kasvihuoneesta, jossa oli näytillä kaksi renesanssin ajan freskoa.

Tänään on mieheni 50-vuotispäivä. Kuin tilauksesta aurinko on paistanut aamusta saakka ja lämpötilakin on kivunnut mukaviin lukemiin. Hienon sään houkuttelemina lähdimme tänään vielä toiselle laivaretkelle, tällä kertaa järven toisella puolella sijaitsevaan Bellaggion kaupunkiin.

Suuntasimme kulkumme ensin Villa Melziin jonka on rakentanut 1800-luvun alussa herra nimeltä Francesco Melzi d'Eril (1753-1816). Hän Lodin herttua ja Italian tasavallan varapresidentti. Kuten useimmat tuon ajan ylhäiset, myös hän oli kiinnostunut arkkitehtuurista sekä puutarhanhoidosta. Itse villa oli kiinni, mutta yleisöllä oli pääsy ympäröivään puutarhaan, missä meilläkin vierähti useampi tunti. Erityisesti mielleen jäivät korkeat alppiruusupensaat, kukkivat atsaleat, valtavat puut sekä kauniit sinne tänne puutarhan sopukoihin kiemurtelevat kauniisti hoidetut polut.

Villa Melzistä suuntasimme vielä itse Bellaggion keskustaan, joka kauneudestaan huolimatta oli ehkä eniten turistien kansoittama kuin mikään muu vierailemistamme kaupungeista. Teimme kaupungissa muutamia ostoksia, joimme kahvit ja söimme panninit ja lähdimme laivalla takaisin Menaggioon.

Kaupungeista puheenollen, minusta miellyttävimmät ovat olleen Menaggio ja Varenna. Molemmat ovat hyvin kauniita ja eivätkä niin turistien valloittamia kuten Bellaggio oli (ainakaan vielä). Molemmat, vaikka ovatkin lukuisten pienten kylien ympäröimiä, ovat keskustaltaan hyvin tiiviitä, helposti lähestyttäviä ja mutkattomia kaupunkeja. Voisin hyvin kuvitella tulevani tänne takaisin.

Mutta nyt täytyy lopettaa. Lähden valmistautumaan syntymäpäiväillalliselle yhdessä päivänsankarin kanssa. Tiedossa on hieno illallinen hienossa ravintolassa todella hienossa seurassa. Tsau!

Viime yönä satoi kaatamalla vettä. Sade jatkui vielä aamulla kun lähdimme Menaggioon ostoksille. Kävimme ostamassa hieman kotiintuomisia mm. paikallista viiniä, grappaa ja taidetta (lähinnä vesiväritöinä tehtyjä maisematauluja ja muutama juliste). Ostosten suhteen olemme olleet maltillisia. Emme juuri viihdy kaupoissa, ja mitä pikemmin ostokset saa tehtyä, sen parempi.

Ostosreissun aikana ilmakin oli jo kirkastunut ja jatkoimme matkaa eräässä oppaassa mainittuun, Al Veluu-ravintolaan joka sijaisee Lenno nimisessä pikkukaupungissa, noin puolentunnin ajomatkan päässä Menaggiosta. Ravintola on vuorenrinteellä ja sieltä avautui todella kaunis maisema alas Lennon kaupunkiin sekä vastapäisille vuorille. Lounastimme pitkän kaavan mukaan. Kotitekoinen ravioli ja mehevä pihvi maistuivat mutta jälkiruoka, se oli yliveto. Tiramisu amarettokeksien ja tuoreiden mansikoiden kera oli todellinen kruunu aterialle.

Asunnolle päästyämme alkoivat myös pilvet kerääntymään vastapäiselle rannalle ukkosen saattelemana. Tällä puolella ei ole vielä satanut, mutta se on vain ajan kysymys.

ps. Nämä kuvat on otettu kännykkäkameralla ja kyllä, kyllä me todella syötiin täällä vaikka pöytä onkin viinilaseja täynnä.

Tänään teimme pitkään suunnitelmissa olleen laivaretken vastapäisiin Varennan ja Bellanon kaupunkeihin. Laivalippujen hinnat eivät olleet kalliit, noin 3-10€ suuntaansa riippuen siitä, mikä oli "päätepysäkki".

Varenna on todella kaunis pikkukaupunki pienine kujineen ja hyvinhoidettuineen pihoineen ja katuineen. Toisaalta sama kuvaus pätee kyllä kaikkiin järvenrantakaupunkeihin täällä Comossa. Varennasta poikkeuksen teki kuitenkin se, että ranta on varattu kokonaan ravintoloille ja kävelijöille. Sinne ei autolla olisi edes päässyt. Kaupungin kirkko sijaitsi hieman ylempänä kauniin aukion reunalla. Aukiolle pääsi rannasta pieniä kujia pitkin ja sitä reunisti kauniisti leikatut puut sekä lukuisat penkit, joissa oli mukava istua ja seurata aukioin elämää.

Varennasta jatkoimme matkaa laivalla kohti pohjoisempana sijaitsevaa Bellanon kaupunkia. Täällä ranta, joka normaalioloissa olisi kai hiljaisempi, oli täynnä raskasta liikennettä. Tämä johtui siitä, että varsinainen moottoritie, joka kulkee vuorten sisällä kaupungin ohi, oli syystä tai toisesta pois käytöstä. Näin ollen raskas liikenne jouduttiin ohjaamaan kaupungin keskustan ja rantatien kautta ja tämä aiheutti tietenkin aikamoisen trafiikin Bellanon pienellä rantatiellä. Koska kadut täällä ovat hyvin kapeita ja ahtaita jouduttiin liikenne ajoittain pysäyttämään kokonaan, jotta isot rekat pääsivät liikkumaan eteenpäin.

Siirryttyämme rantakadulta kaupungin ns. sydämeen, muuttuivat kadut todella pieniksi ja kapeiksi kujiksi. Aina risteykseen saavuttuamme arvoimme kulkusuunnan. Onneksi kaupunki oli niin pieni, siellä voinut juuri eksyä.

Bellanosta matka jatkui takaisin Menaggioon. Kävimme pikaisesti kahvilla ja ruokakaupassa ja sitten alkaakin illallisen valmistaminen.

Erbonnen kylä.

Eilinen aamu alkoi nyhtämällä punkki pois pohkeestani. Mistä lie tullut? Punkin puremaan, mahdolliseen borrelioosiin tehoavaa antibioottia ei tullut matkaan mukaan, mutta matkalääkevalikoimasta löytyi toisentyyppistä antibioottia, joten otin sitä varmuuden vuoksi. Jos iho-oireita ilmenee, täytynee kipaista paikalliseen apteekkiin hakemaan täsmälääkettä.

Aamuepisodin jälkeen lähdimme ajamaan kohti päivän vaellusreittiä. Vaellusreitti sijaitsi Intelvin laaksossa Italian ja Sveitsin rajalla. Reitti alkoi pienestä Erbonnen kylästä johon oli noin puolentoista tunnin ajomatka asuinpaikastamme. Ajomatkan loppuosa oli todella kapeaa tietä, ja jos vastaan olisi tullut toinen auto, olisi jompikumpi joutunut peruuttamaan hyvän matkaa ennenkuin sopiva ohituspaikka olisi löytynyt. Onneksemme vastaantulijoita ei tullut vastaan niin meno- kuin paluumatkallakaan.

Erbonnen kylästä lähdimme vaeltamaan kohti Monte Generosoa. Yhdessä kohdassa reittiä jouduimme hieman harmaan ja jouduimme palaamaan reitin varrella sijainneeseen Scudellaten kylään (sijaitsee Sveitsin puolella).  Siellä kaksi herrasmiestä ohjasivat meidät kohteliaasti oikealle reitille.

Eilinen vaellusreitti oli tähänastisista vaativin. Vaellus kesti noin neljä tuntia ja nousua oli noin 600 metriä. Korkeimmillaan kävimme noin 1500 metrissä. Muihin verrattuna reitin teki raskaaksi se, että nousua oli kokoajan ja paikoitellen se oli melko jyrkkää. Edellisillä reiteillä nousut ovat olleet maltillisempia ja väliin on mahtunut myös muutama tasaisempi väli ennen ns. huipulle nousua.

Matkalla takaisin talollemme sain vielä harmikseni migreenikohtauksen joka onneksi meni kuitenkin nopeasti ohi. Hetken levähdyttyämme lähdimme vielä Menaggioon illalliselle. Hyvä ateria kruunasi päivän uurastuksen, ja olihan ne maisematkin taas päätähuimaavat.

Tänään on pitkästä aikaan ollut lämmin ja aurinkoinen päivä. Aloitimme päivän rennosti viettämällä aamupäivän talollamme ja nauttimalla auringosta ja lämmöstä talon terassilla. Iltapäivällä lähdimme kohti Tremezzon kaupunkia jossa meillä oli tarkoitus kävellä rantabulevardia pitkin ja käydä kahvilla jossain rannan kahviloista. Valitettavasti monella muullakin näytti olleen sama ajatus, ja parkkipaikan löytäminen autolle osoittautui mahdottomaksi. 

Luovuimme siis Tremezzosta ja lähdimme Menaggioon. Löysimme autolle parkkipaikan suhteellisen vähällä etsimisellä ja suuntasimme kulkumme Menaggion rantaan. Täälläkin kaunis ilma oli saanut ihmiset liikkeelle. Syynä saattoi olla myös markkinat, sillä ranta oli täynnä paikallisten käsityöläisten myyntikojuja. Nautimme eräässä rantakahvilassa lounaan, katselimme elämänmenoa ja nautimme ihanasta kesäpäivästä. Huomenna olisi tarkoitus lähteä vaeltamaan jos sää vain sallii.

Kävimme eilen tutustumassa Villa Balbianelloon. Matkalla sinne satuimme erään pienen kirkon eteen josta astui ulos vasta vihitty hääpari. Kirkon ulkopuolella paria oli vastaanottamassa hääväki sekä puhallinorkesteri, joka parin astuttua kirkosta ulos alkoi soittamaan Mendelssonin häämarssia. Jäimme juhlimaan hääparia yhdessä muiden kirkkoaukioille jääneiden vieraiden kanssa ja Mendelssonin soidessa onnittelimme myös toisiamme yhdessä vietetyistä vuosista. Eilen, 25.5., sattui nimittäin olemaan myös meidän hääpäivämme. Yhteisiä vuosia on takana 24, joista 22 aviossa.

Juhlistimme hääpäiväämme p i t k ä n k a a v a n illallisella ihanassa ravintolassa Menaggiossa. Ravintola oli tyylikäs ja viihtyisä. Taustalla soi vanha kunnon jazz ja ruoka oli todella hyvää, viinistä puhumattakaan. Ja seura, se oli tietenkin parasta mahdollista!

Kuten edellisessä viestissäni mainitsinkin, tänään täällä on ollut kylmä ja vuoret, joilla eilen kävimme vaeltamassa, olivat tänään osittain ohuen lumen peittämiä. Päätimme siis lähteä "ulkomaille" Sveitsin Luganoon jos vaikka siellä olisi parempi sää.  

No, sää Luganossa ei ollut yhtään sen parempi, ehkä muutaman asteen lämpimämpi. Kaupunki vaikutti varsin sympaattiselta ja vauraammalta kuin mitä esimerkiksi Como oli. Päällimmäisenä mieleen jäivät hyvin pukeutuneet ihmiset, lukuisat merkkiliikkeet ja kellokaupat, herkkuliikkeiden ikkunat sekä hyvä ruoka ja vielä parempi viini. Eräs seikka pisti erityisesti silmään. Apteekkeja oli lähes jokaisen kadun varrella. Joskus jopa useampi vierekkäin. Ovatko Luganolaiset kenties tavallista sairaaloisempia?