Erbonnen kylä.

Eilinen aamu alkoi nyhtämällä punkki pois pohkeestani. Mistä lie tullut? Punkin puremaan, mahdolliseen borrelioosiin tehoavaa antibioottia ei tullut matkaan mukaan, mutta matkalääkevalikoimasta löytyi toisentyyppistä antibioottia, joten otin sitä varmuuden vuoksi. Jos iho-oireita ilmenee, täytynee kipaista paikalliseen apteekkiin hakemaan täsmälääkettä.

Aamuepisodin jälkeen lähdimme ajamaan kohti päivän vaellusreittiä. Vaellusreitti sijaitsi Intelvin laaksossa Italian ja Sveitsin rajalla. Reitti alkoi pienestä Erbonnen kylästä johon oli noin puolentoista tunnin ajomatka asuinpaikastamme. Ajomatkan loppuosa oli todella kapeaa tietä, ja jos vastaan olisi tullut toinen auto, olisi jompikumpi joutunut peruuttamaan hyvän matkaa ennenkuin sopiva ohituspaikka olisi löytynyt. Onneksemme vastaantulijoita ei tullut vastaan niin meno- kuin paluumatkallakaan.

Erbonnen kylästä lähdimme vaeltamaan kohti Monte Generosoa. Yhdessä kohdassa reittiä jouduimme hieman harmaan ja jouduimme palaamaan reitin varrella sijainneeseen Scudellaten kylään (sijaitsee Sveitsin puolella).  Siellä kaksi herrasmiestä ohjasivat meidät kohteliaasti oikealle reitille.

Eilinen vaellusreitti oli tähänastisista vaativin. Vaellus kesti noin neljä tuntia ja nousua oli noin 600 metriä. Korkeimmillaan kävimme noin 1500 metrissä. Muihin verrattuna reitin teki raskaaksi se, että nousua oli kokoajan ja paikoitellen se oli melko jyrkkää. Edellisillä reiteillä nousut ovat olleet maltillisempia ja väliin on mahtunut myös muutama tasaisempi väli ennen ns. huipulle nousua.

Matkalla takaisin talollemme sain vielä harmikseni migreenikohtauksen joka onneksi meni kuitenkin nopeasti ohi. Hetken levähdyttyämme lähdimme vielä Menaggioon illalliselle. Hyvä ateria kruunasi päivän uurastuksen, ja olihan ne maisematkin taas päätähuimaavat.