Uskokaa tai älkää, mutta tänään täällä on paistanut aurinko ja lämpömittarikin kipusi pariinkymmeneen asteeseen. Tosin, vielä aamupäivällä kun sää näytti siltä miltä se yleensä on näyttänyt, pilviseltä ja sateiselta, suuntasimme kulkumme paikalliseen ostoskeskukseen Colicon kaupunkiin Como-järven pohjoispäähän. Reilun tunnin jälkeen palasimme autolle ilman yhtään ostosta, lompakot visusti yhä takataskussa ja käsilaukussa.

Tällä välin sää olikin jo muuttunut huomattavasti paremmaksi, joten pysähdyimme kahville ja pienelle palalle pieneen Domason kylään josta yllä olevat kuvat. Aikamme istuttuamme rantabulevardin kahvilassa, suuntasimme kulkumme kohti kylän pieniä sivukujia.

Kuten kaikissa kylissä, myös täällä oli kirkko. Emme kuitenkaan poikenneet sen sisään vaan päädyimme paikalliselle, kauniille ja erittäin hyvin hoidetulle hautausmaalle. Täällä (ilmeisesti katolinen tapa) on tapana liittää vainajan hautakiveen hänen valokuvansa. Minusta se on kaunis ajatus. Tavallaan vainaja ei unohdu, koska hänen kuvansa tuo mielleen, paitsi sen miltä hän näytti, myös häneen liittyvät muistot. Jotenkin kuva teki hautapaikasta persoonallisemman, henkilökohtaisemman. Tästä syystä en myöskään tohtinut ottaa hautausmaalla valokuvia. Jotenkaan se ei tuntunut sopivalta.

Näistä lukuisista kylistä ja kirkoista tuli mieleeni italialainen sarja isä Camillosta ja kommunisti Pepponesta. Varmasti täälläkin jokaisesta kylästä löytyy oma isä Camillo ja joku, joka olisi helposti samaistettavissa kommunisti Pepposeen (tosin, ei hänen tarvitse välttämättä kommunisti olla).